Powered By Blogger

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Historian havinaa


Miten se tuntuu, että nykyisin tuo aika juoksee koko ajan vain nopeammin. Juokseeko sinustakin? Kuukaudet vaihtuu kiihtyen, viikot vierii vauhdilla ja päivät kuluu nopeaan. Miten pienenä kesät ja joululomat tuntuivat niin pitkiltä? Aikuisena ajankulun on täyttänyt kaikki ne niin tärkeät tekemiset ja velvollisuudet. Johtuneeko siitä että aika kuluu niin ettei ehdi kaikkea huomaamaan.  Huhtikuu on startannut vauhdilla ja kesää kohti mennään. Se on kiva se. Mutta pitää muistaa elää tässä ja nyt. Nauttia keväästä, valosta ja luonnon heräämisestä aina kun siihen on tilaisuus.
Laitoimme viime keväänä lentäville pienille ystäville koteja lämpimään ranta rinteeseen. Niitä kertyi viitisen kappaletta. Tänä keväänä pitää lisätä vielä muutama. Jännityksellä seurasimme miten asunnot täyttyvät ja miten jokaiseen kotiin löytyy asukas. Kuhina oli melkoinen kun pikkulinnut miettivät mihin sitä muutetaan. Hauskaa seurattavaa. Siinä ne tekivät tupatarkastuksia ulkona, sisällä ja ympäristössä. Vimmattu uuden kodin etsintä ja rakennus käynnissä. Laulaa lurittivat aina välillä puun oksalla. Niin jokainen linnunpönttö sai asukkaansa. Olin siitä tosi iloinen. Toivotaan että tämäkin kevät tuo uudet ja vanhat asukkaat meille!




Voisimme taas jatkaa kanssasi kierrosta tilalla. Miltä kuulostaa? Kerroin sinulle vähän aikaa sitten pikkuruisesta punaisesta tuvasta tilallamme.  Nyt kurkistus seuraavaan vanhaan rakennukseen...riiheen.
Tervetuloa!


Riihi on ollut entisaikaan tärkeä rakennus. Se on alunperin ollut tilalla paikka missä on kuivattu ja puitu viljaa. Riihi on ollut tilamme vanhoista rakennuksista parhaimmassa kunnossa. Siinä se ryhdikkäänä on seisonut jo pitkän tovin, koivujen katveessa, sata vuotta ja seisoo edelleen. Ylväänä mäen päällä sivummalla muista rakennuksista. Hirret ovat hyvässä kunnossa ja seinät suorana.




Vilja on kuivattu entisaikaan parsille pystytettyinä eli ahdettuina lyhteinä ja puitu lattialla lyömällä varstan avulla jyvät irti tähkistä. Riihestämme löytyy juurikin tuommoinen varsta, että eikun varstomaan. Sisään lämpenevää uunia on lämmitetty ja ilma on vaihtunut  muutaman pienen savuluukun kautta. Joissain tapauksissa jyvät on myös irroitettu kuulemma polkemalla. Kyllä tänä päivänä tuntuu, että monessa asiassa päästään helpommalla kuin ennen. Ei tarvitse avannossa pyykkiä huuhtoa, senkun vain painaa nappia. Helppoa...hih...vaikka niin "vanhaan hurahtanut" olenkin nautin kyllä näistä nykypäivän mukavuuksista. Onneksi on koneet.






Riihessä on taas mielestäni sitä jotain...tunnelmaa, historian havinaa...Ollaan mietitty vaihtoehtoja miten hyödyntäisimme riihen niin että siitä voisi nauttia enemmän. Muutamia ideoita on jo ja saa nähdä mitä?  Se mikä on ainakin varmaa, saavat kaikki ne historialliset maatalous työkalut ym. riihen seiniltä paraatipaikat. Sieltä niitä voi ihastella ja ihmetellä.
Miten ja mihin hyödyntäisit riihen? Vanhaa kunnioittamalla. Ideoita?



"Keväisen puron solina on veden ja kivien yhteistyötä" -Positiivarit-

Nautitaan tässä ja nyt, yhdessä ja yksin! Onnellista viikkoa! Nähdään taas!



-RiKsu-

ps. Raksakuulumisista... minun työt rakennuksella on ollut lähi päivinä vain lumenluonti hommia sisätiloissa...niin juuri sisällä...uudessa valmistuvassa kodissa. Jotenkin koomista. Toivotaan että pian on kattoa päällä niin ei saada "lunta tupaan". 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti