perjantai 31. maaliskuuta 2017

Taivas kattona






Hei! Valo senkun lisääntyy ja huomenna on huhtikuu.
Niin ja aprillipäivä.
Kaikki näyttää jotenkin niin erilaiselta kevään valossa. Myös koti ja vaatekaappi. Esiin tulevat villakoirat ja likaiset ikkunat. Niin ja ne tumman tunkkaiset vaatteet jotka ovat vähän aikaa sitten tuntuneet turvallisilta valinnoilta. Mutta hei, ei anneta niiden haitata kuplivaa kevät innostusta. Eihän? Aurinkoisina kevätpäivinä tulee tunne, että pitää ehtiä tekemään "kaikkea" koska päivähän menee hukkaan jos ei jokaista auringon sädettä näe ja sen lämpöä tunne. Jos se varsinkin sattuu vapaapäivälle.  Kiire siinä tulee! Miten huvittavaa. Oletko itse kokenut samaa?


Nyt lupaamani rakennus kuulumiset. Niin se vain jännittävä päivä sitten koitti... kodin "runko" saapui. Aamutuimaan, sateisen koleana aamuna, hyisessä tuulessa odoteltiin kuorma-autojen saapumista. Jännitys oli kova kun ensimmäistä seinää sovitettiin kivijalkaan. Se on kuulemma tärkein vaihe. Siihen se ensimmäinen seinä napsahti paikalleen. Seinät tulevat siis valmiina elementteinä. Ikkunoineen päivineen. Pala kerrallaan rakennus alkoi hahmottua.
Roolini päivän aikana oli olla lautatyttönä ja tietenkin...valokuvaajana. Pitihän se saada joka vaihe taltioitua muistoksi. Kuvista onkin aina mukava muistella niitä kaikkia vaiheita mitä projekti on  tuonut tullessaan. Hikeä, kyyneleitä, innostusta, iloa ja haasteita. Muistoja elämästä.
Tässä muutama taltiointi päivästä. Hommaa  siis vielä riittää, mutta alku on hyvä. Pystytys sujui ongelmitta. Nyt on seinät pystyssä ja taivas kattona. 







Silloin kun innostus on vallannut mielen ei "hikoilu" haittaa. Innostus on ihana asia. Se on mahtava kupliva tunne. Se antaa voimaa ja virtaa. Itse kuvailisin innostusta "sisäiseksi paloksi". Aika-ajoin se voi olla kadoksissa tai joku voi sen sammuttaa. Itse olen ainakin kokenut näin. Innostuneena isokaan urakka ei tunnu mahdottomalta ja mahdoton muuttuu mahdolliseksi.
Itse pidän käsillä tekemisestä. Monet vapaa-ajan innostukseni kohteet ovat olleet fyysisesti rankkoja. Käyneet hyötyliikunnasta. Kun innostus on vallannut mielen ei kelloa katsota. Pitkän touhukkaan päivän jälkeen olo on onnellinen, vaikka lihaksia kivistää ja keho on uupunut. Väsymys on kuitenkin silloin niin jotenkin, miten nyt kuvailisin, tervettä.


Silmiini sattui tällä viikolla artikkeli, että tylsistyminen lisää luovuutta. Itse allekirjoitan kyllä tämän täysin. Silloin mieli pääsee laukkaamaan omia teitään ja voi syntyä uusia erilaisia inspiraatioita. Se sytyttää mahdollisesti myös sen "sisäisen palon"...Ja jos sattumoisin saat osaksesi vielä kannustusta ja kiitosta motivoivat ne sinua entistä enemmän innostumaan. Lumipallo efekti.

 Tämän päivän muoti-ilmiö, nimellä  k i i r e  on vain monesti tylsistymisen esteenä. Juoksemme kuin hamsterit juoksupyörässä entistä vinhempaa vauhtia, ei siinä ehdi tylsistymään. Siinä ei näe ei kuule ympärille, eikä edes ehdi innostumaan, ideoimaan ja inspiroitumaan. Pyörä sen kun vaan kiihtyy ja kiihtyy, jollemme osaa välillä jarruttaa. Itse olen aika-ajoin ollut huono tässä, siis jarruttelussa, mutta onneksi oma keho on kertonut että  n y t . Onneksi! On vain opeteltava kuuntelemaan kehon merkkejä.

Vielä loppuun maininta, että en todellakaan ole ihminen joka tietää kaikesta kaiken. Olen vain yksi pieni ihminen, ihminen joka miettii asioita. Asioita mitä varmaan meistä melkein jokainen miettii. Yrittää tulla valmiiksi, mutta ei tule. Valmista kun ei olekaan. Jatkuvaa oppimista itsestään. Vai mitä?

Nyt eikun kaikki tylsistymään ja inspiroitumaan! 





"Parempi on tehdä jotain epätäydellisesti, kuin olla mestarillisesti tekemättä mitään" -
-Robert Schuller- 



Kiitos ja hyvää viikonloppua, nähdään!
-RiKsu-

ps. Mitähän pilaa sitä huomiseksi keksisi...hih... 

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Punainen tupa ja perunamaa


Hip Hei! Huomenna on kevätpäiväntasaus, sieltä se kesä tulee. Miten viikkosi on sujunut? 
Itselläni vaihtelevasti. Elämä kun ei ole pelkkää shampanjaa ja sirkushuveja. Siihen liittyy niin mukavat kuin ikävätkin asiat. Se on tiukkaa arkea aikatauluineen ja pyykki vuorineen. Sitä se elämä on. Ajatuksenani on nostaa tässä bogissani esille niitä arjen kauniita asioita mitä ympäriltäni löydän, sekä kertoa rakennus projektimme etenemisestä. Niitä kauniita ja positiivisia asioita on meillä kaikilla, kun vain osaamme valita "sen valoisamman puolen".


Onko sinulle tullut koskaan vastaan asia (itse olen tätä miettinyt)...mikä siinä on, että ihminen odottaa toisen epäonnistumista? Ei toki kaikki. Jos jollain menee hyvin, se on huono asia. Jos jollain menee huonosti on se hyvä asia. Ihan kuin toisen onni olisi itseltä pois. Olemme kuitenkin jokainen oman onnemme seppiä. Toki on asioita mihin emme voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voi. Asenne ratkaisee aina. 
Emme voi mitenkään tietää toisen elämästä kaikkea. Emme voi tietää montako unetonta yötä on vietetty tai itkuja salaa itketty. Meillä jokaisella on menneisyys, joka on muovannut meidät sellaiseksi kuin olemme. Elämän haasteet ja vaikeat asiat ovat vaikuttaneet meihin. Itse olen ajatellut kun olen ollut ison vaikeuden edessä ja lopulta sen läpikäynyt, että olenpahan taas nyt yhtä kokemusta rikkaampi. Nytpähän tiedän mitä tämäkin on. En toki halua itselleni tai kenellekkään vaikeuksia, mutta suurin osa meistä törmää niihin haluamattaan, jossain elämän vaiheessa. Katkeruus on myrkkyä ja sen kanssa eläminen on kuluttavaa.


Jos sanot toiselle jotain hyvää hymyn kera, saat sen takuulla takaisin.  Miten hyvä mieli siitä tuleekaan itselle. Niin metsä vastaa kun sinne huudat. Kokeile...😊


...mutta nyt asiaan...Mietin, että kertoisin teille tilalla olevista vanhoista rakennuksista. Itse kun olen "vanhaan hurahtanut". Ensimmäisenä esittelyssä punainen tupa. Tervetuloa!
Olen ristinyt talon Tonttulaksi. Miksikö tonttula? Syy siihen on kun laitoin jouluksi tupaan koristeeksi tonttuja sopivat ne mielestäni sitten sinne niin hyvin että saivat sieltä pysyvän kodin.  Oletko koskaan kokenut, että jossakin talossa tai asunnossa on vain niin  hyvä, sekä helppo olla? Se tuntuu niinkuin heti "omalta". Minulle tämä tupa on juuri sellainen paikka. Mielestani vanhoissa taloissa asuu jonkinlainen henki. Jännä juttu, vai mitä?



Alunperin mökki on rakennettu tilalle päärakennukseksi noin 100-vuotta sitten. Rakennus oli vielä kolme vuotta sitten kurjassa kunnossa. Siinä se kyhjötti pihan perillä vuohenputkikukkameren takana samalla  suloisena ja surullisena. Pieni ränsistynyt tupa pahanen. 
Päätimme kuitenkin antaa sille uuden elämän. Niinpä se siinä nyt nököttää, samoilla sijoillaan uudessa punamultamaalissaan ja kunnostettuna.
Kunnostus oli pitkä rupeama. Alahirsiä piti muutamasta kohdasta uusia, katto ja kuisti rakentaa käytännössä uudelleen. Loppuvaiheessa  oli ruostuneiden  pinkopahvinaulojen "nyppiminen". Kynnet verillä sitä tehtiin... Huh mikä homma. Ja maalarista mainita, että hänellä näytti takki välillä olevan enemmän maalissa kuin seinä. Ainakin sellaista palautetta sain.Viimeisin vaihe, lattianmaalaus suoritettiin lämpöpuhaltimien huutaessa. Talvi kolkutteli ovella, tupa oli valmis. Kova oli kiire päästä testaamaan että miten entisöidyssä tuvassa nukuttaa. Illalla lueskelin kynttilän valossa villasukat jalassa, lämpimien peittojen alla. Sen jälkeen oli mukava vaipua lopulta unten maille. 








Niin ja pikainen päivitys rakennushommiin. Sieltä se talopaketti tuli ja seinät on jo pystyssä. Kerron niistä lisää ensi kerralla.

 Vielä loppuun mielestäni niin osuva ajatus.

"Aiemman kokemuksen tulee olla majakka, joka näyttää meille tietä. Eikä laituri, johon kiinnitämme aluksemme"-Positiivarit-

Aurinkoa elämääsi toivottaen, nähdään taas!

-Riksu-

ps. Punainen tupa saa perunamaan kunhan kevät kunnolla koittaa, jippii puutarhahommiin!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Valintoja



Päivä päivältä se lähestyy. Nimittäin seinät tulee (Hih... ja toivottavasti myös katto). Kun päätös rakentamisesta tehtiin, piti miettiä että minkälainen K O T I❤️.

Talon yksi tärkeimmistä kriteereistä oli se, että sen tulee sulautua jo olemassa olevaan pihapiiriin. Rintamamiestalon paikalle. Sen tulisi olla on rento ja kodikas. Sellainen koti missä asuu ilo. Maalaistalo, mutta kuitenkin tätä päivää. Tilan naapurissa on upea yli sata vuottavanha huvila mansardikattoineen. Kaunis hirsirunkoinen rakennus kuisteineen. Meidän seudulla yleisesti sen tyylisiä rakennuksia on vähemmän, mutta tämän järven rannalla niitä  on muutama. Niinpä ei ollut epäselvää, että tekisimme samaan tyylisuuntaan olevan talon.
Niin  sitten pian istuttiin talotehtaan edustajan kanssa meidän rantatilan kuistilla. Päivä oli viimekesän aurinkoinen heinäkuun ilta. Siihen mennessä oli luonnosteltu ja mietitty pohjaratkaisuja jo tovi. Mietitty mikä huone tulee mihinkin ilmansuuntaan jne.Olimme tehneet valinnan! Meille tulee Kannustalo.

Tiedät varmaan tunteen, kun olet tehnyt elämässäsi suuria päätöksiä? Mielen täyttää monet ajatukset. Mihin sitä on ryhtynyt? Miten tässä käy? Mistä sitä alottaisi? Niin kävi meillekin. Mielessä vilisi miljoona ajatusta, mutta motto "lopeta pelkäämästä sitä mikä voi mennä vikaan ja mieti mikä voi onnistua" pitää paikkansa. Siihen minä kannustan teitä kaikkia. Rohkeasti vain kohti tavoitteita ja unelmia. Se oli vaan käärittävä hihat ylös ja käytävä hommiin.

Ensimmäisenä oli purettavan talon tyhjennys. Kummasti sitä ehti jo muutamassa vuodessa "mökille" tavaraa kertymään. Mietinkin, että miten "kesämökistä" tuli vanhan tavaran säilytyspaikka? Onko sinulla kokemusta? Välillä tuli epätoivoinen olo. Tavaraa ja lajiteltavaa purkujätettä riitti. Jossain vaiheessa purkua talo näytti jonkin aikaa jättikokoiselta nukkekodilta kun puolet talosta oli lyöty jo maan tasalle.
Lopulta kaikki oli purettu. Yksi työvoitto! Eikun kohti seuraavaa vaihetta!



...ja nyt ollaan tässä vaiheessa. Kivijalka odottaa seiniään. Jännitystä ilmassa. 




Loppuun vielä tämän iltapäivän tunnelmia. Näyttäytyihän se aurinko meille. Ihana, ihana aurinko! Nautin niiin suunnattomasti keväästä, kevätlapsi kun olen. Se on jotenkin uuden alku. Valo lisääntyy ja mieli täyttyy taas uusista ideoista. Jännittää... enää kaksi yötä... kuin pienenä joulua odottaisi!

I H A N A A sunnuntaita sinulle! Nähdään taas pian! Rantatilalla tapahtuu...

T. RiKsu

Ps. Kaksi ylintä kuvaa ja blogiyhteistyö                 www.kannustalo.fi

lauantai 18. maaliskuuta 2017

...siitä se ajatus sitten lähti...




Perhosia vatsassa. Niin kutkuttavaa. Tiedät varmaan tunteen? Kaikkea ihanaa ja jännittävää luvassa. En malttaisi odottaa. Näissä tunnelmissa sain aamukahvini juoda viime kesänä ja ihastella auringonlaskua. Ikimuistoinen kesä. Täynnä touhua ja tekemistä. Mikä parasta, pian pääsen nauttimaan tästä jokapäivä.
Siis tästä maisemasta se ajatus sitten lähti. Ajatus rakentaa tilalle K O T I ❤️ sekä ajatus aloittaa blogi. Paljon uusia asioita ja myös opeteltavaa.



Kaikki alkoi kolme vuotta sitten, kun meille tarjoutui mahdollisuus hankkia tämä nyt  jo niin rakkaaksi tullut rantatila. Silloin oli vielä ajatuksena että tila on kesäpaikka. Kun ensimmäisen kerran astuin vanhan talon kuistille, näin sieluni silmin mitä tästä voikaan tulla. Siinä vaiheessa tilalla oli huonokuntoisia rakennuksia, mutta "päätalo" asuttavassa kunnossa. Ranta  tureikkona, piha täynnä vuohenputkea sekä pajukkoa.
 Tilalla oli 100 vuotta vanha pieni mökki nykyisin kutsun nimellä "Tonttula", 50-luvulla rakennettu rintamamiestalo, aitta, riihi ja navetta. Rintamamiestalo toimi päätalona. Pikkuhiljaa (lue hirmuista tahtia) olemme kunnostaneet rakennuksia, rantaa ja pihaa.
Rintamamiestalo oli tehty tilan mielestäni parhaalla paikalle. Aivan rannan tuntumaan. Haaveilimme talon kunnostamista ympärivuotiseen kuntoon, mutta se osoittautui todella haastavaksi  joten unohdimme sen. Vietimme viime kesän tiiviisti tilalla. Sinä aikana meille tuli tunne että täällä haluamme olla ja elää, sekä nauttia järvenrannasta läpi vuoden. Niinpä teimme päätöksen, rakentaa tilalle uusi koti täydentämään pihapiiriä. 

Sen jälkeen alkoikin vimmattu selvitys- ja paperityö. Kaikki vähänkin rakentaneet ja remontoijat tietävät miten paljon sitä riittääkään. Onneksi saimme apuja paljon ammattilaisilta, siitä kiitos heille. 
Minkalainen talo, milloin, mistä, miten...paljon kysymyksiä? Osa niistä selvitetty, mutta paljon vielä selvittämättä.
Pian kuulet lisää.







Näihin kesäisiin kuviin ja tunnelmiin lopetan tältä päivältä. Kiitos että tulit kurkkaamaan blogiani. Tämä aloitus oli..huh niin jännittävää... Leppoisaa lauantaita! Huomiseksi on luvattu aurinkoa! Siitä pidän!

Huomiseen😊

T. RiKsu